Blogi
Autoilun tulevaisuusTiistai 2.4.2019 - Juhana Lähdesmäki Autoilun tulevaisuus Näin eduskuntavaalien alla olemme kuulleet monenlaisia avauksia autoilun tulevaisuudesta. On selvää, että uusia ratkaisuja fossiilisten liikennepolttonesteiden korvaajaksi on löydettävä. Jo pitkään on julkinen keskustelu kuulostanut siltä, että sähköautot olisivat ainoa vaihtoehto tulevaisuuden liikkumisvälineeksi. On kuultu hurjia heittoja 700000 uuden sähköauton rekisteröinnistä Suomeen vuoteen 2030 mennessä ja polttomoottoriautojen myynnin kieltämisestä. Mielestäni nyt ei kuitenkaan ole oikea aika lukita poliittisilla päätöksillä ratkaisua vain yhteen teknologiaan, vaan on annettava markkinoiden toimia ja sitä kautta näemme, mikä teknologia lopulta on voittaja. Yksi vaihtoehto tulevaisuuden polttoaineeksi saattaisi olla vety. Polttokennon on jo pitkään tiedetty olevan käyttökelpoinen vaihtoehto autojen voimanlähteeksi, mutta haasteena on ilmeisesti ollut vedyn tuotanto. Hiljattain uutisoitiin kuitenkin eurooppalaisen tutkijaryhmän kehittäneen pientuotantolaitoksen, jolla voitaisiin aurinkopaneeleilla tuotelulla energialla tuottaa vetyä autojen polttoaineeksi ja tulokset ovat ollee lupaavia. Sähköautoja on enemmän ja vähemmän aktiivisesti kehitetty jo noin sadan vuoden ajan, eikä siitä huolimatta ole kyetty ratkaisemaan esimerkiksi riittäviin toimintamatkoihin ja latauksen nopeuteen liittyviä haasteita tai pakkasen vaikutusta akkujen kapasiteettiin. Myös sähköauton ajon aikainen lämmittäminen talviaikaan lyhentää toimintamatkaa merkittävästi. Tai jos sokean yksipuolisesti katsomme sähköautojen olevan päästöttömiä, ottamatta huomioon uuden sähköauton valmistamisesta syntyviä päästöjä, akkujen valmistamiseen tarvittavien koboltin ja litiumin louhimisesta ja rikastamisesta syntyviä valtavia ympäristökuormituksia ja verrataan niitä siihen, että jätettäisiin vaikkapa muutaman vuoden ikäinen käyttökelpoinen polttomoottoriauto vaihtamatta uuteen sähköautoon. Jotkut tutkijat väittävät, että dieselautolla voi ajaa 200000 km ennen kuin sen päästöt ylittävät pelkästään sähköauton valmistuksesta syntyvät päästöt. Ratkaisematta on myös latausinfraan liittyvät kysymykset. Vaikka sähköntuotantoamme saataisiin kasvatettua riittävästi suuren sähköautokannan lataustarpeisiin ja vaikka Finngrid ilmoittaakin kantaverkon kapasiteetin olevan riittävä, nousee kysymykseksi paikallisten sähköverkkojen kapasiteetti ja ennen kaikkea kerros- ja rivitaloyhtiöiden sähköjärjestelmien kapasiteetti. Sähköautojen yleistyessä käytännössä kaikkien taloyhtiöiden sähköjärjestelmät vähintäänkin autopistokkeiden, maakaapelointien ja pääkeskusten osalta tulisivat uusittavaksi. Tähän ei ole tietääkseni keskustelussa juurikaan otettu kantaa. Kun lisäksi verrataan käytöstä aiheutuvia päästöjä, niin ei voida unohtaa, ettei sähköntuotanto suinkaan ole päästötöntä, edes Suomessa. Meilläkin osa sähköstä tuotetaan fossiilisia polttoaineita ja turvetta polttamalla ja vihreäksi energiaksi väitetty tuulivoimakin on jo ennen ensimmäisenkään megawatin tuottamista tuottanut valtavia päästöjä ja ympäristön pilaantumista, esimerkiksi turbiinin valmistamisessa tarvittavien harvinaisten maametallien (mm. neodyymi, dysprosium, praseodyymi ja terbium ) louhinnan ja rikastamisen seurauksena, metallisen tornin valmistusprosessissa, komposiitista valmistettujen lapojen ja konehuoneen valmistusprosessissa ja pitkien meri- ja maakuljetusten seurauksena, sekä voimala-alueiden raivauksessa ja valtavan betoniperustuksen rakentamisen johdosta. Lisäksi on huomioitava, että voimaloiden suhteellisen lyhyen, noin 15 vuoden, toimintaiän jälkeen hyvin suuri osa voimalan materiaaleista on ongelmajätettä, esimerkiksi komposiittia, ja suuret määrät vaihteisto- ja hydrauliikkaöljyjä ja glygolia. Saksassa, jossa poliittisilla päätöksillä on ydinvoimaa ajettu alas ja rakennettu suunnattomat määrät tuuli- ja aurinkovoimaloita, on sittemmin herätty siihen toisiasiaan, että nuo ”sattumasähköä” tuottavat laitokset tarvitsevat tuekseen säätövoimaa, jota sitten tuotetaan ruskohiiltä polttamalla ja näitä polttolaitoksia ollaan parasta aikaa rakentamassa lisää, vaikka pyrkimyksenä tulisi olla hiilen poltosta luopuminen. Näistä syistä Suomen tulisi mielestäni keskittää lyhyellä aikajänteellä liikenteen päästövähennyksiin suunnattavat taloudelliset panostukset biopolttoaineiden kehittämiseen, jakeluverkon laajentamiseen ja niiden käytön edistämiseen verotuksellisin huojennuksin. Esimerkiksi ympäri maailmaa erittäin arvostetun Nesteen MyDieselin on testeissä todistettu pienentävän päästöjä niin paljon, että jopa monet vanhat dieselmoottorit saavuttavat nykyisten päästönormien vaatimustason. Lisäksi biodiesel ei tuota lainkaan nokipäästöjä. Myös biokaasu on erittäin kiinnostava vaihtoehto, jonka yleistyminen liikennepolttoaineena vaatisi paljon investointeja infrastuktuuriin. Varsin kiinnostavia kokeiluja on kuultu maatiloille sijoittuvista biokaasulaitoksista.
Juhana Lähdesmäki Nro 124 Toimitusjohtaja Ilmajoki kansanedustajaehdokas Kristillisdemokraatit Vaasan vaalipiiri |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: #ilmasto , #päästöt , #sähköauto , #biodiesel , #mydiesel , #neste , #biokaasu , #polttokenno , #vety , #tuulivoima , #aurinkoenergia , #tuulivoimala , #ydinvoima , #auto |